new year

Uudelle vuodelle lupaan :
-pudottaa sen 5kg
-järkevöittää shoppailua(entisestään, tää vuosi oli jo menestys aiempiin verrattuna)
-oikeasti panostaa kouluun ja muistaa sen että se on se joka vie mua elämässä eteenpäin, ei ne hetkelliset nautinnot.

ps.Tämä kirjoitus on laadittu muutaman cava ja punkkulasillisen jäkeen joten..... Se saattaa olla hiukan optimistinen.... No ei, nää on erittäin hyvät suuntalinjat vuodelle 2009!

Hyvää uuttavuotta jos joku tän lukee!

Saleshopping

Sorruin kuitenkin vähän aleshoppailemaan vaikka kaikki rahat piti säästää Tukholmaan ja Jiin seuraavaan jenkkireissuun. Tämä Juicyn t-paita oli jo Jiin edellisellä jenkkireissulla toivelistalla mutta oli kuulemma loppuunmyyty. Nyt se käveli vastaan -30% alelappu heiluen joka tarkoitti mielestäni Jumalallista väliintuloa eli pakkohan se oli saada. Ginasta ostin ihanan retkutopin (rakastan tälläisiä) näitäkään mulla ei ole kuin ehkä sata eri versiota samasta paidasta. Se ei tainnut olla alessa. Juicyn pilliverkkarit oli puoleen hintaan, näitäkään en kyllä olis oikeesti tarvinnut mutta oli vaan pakko taas saada.
Lopputulos: En saanut yhtäkään oikeasti tarvitsemaani asiaa ostettua, mutta kotivaatevarasto kasvoi taas muutamalla mukavalla perusvaatteella. Tosin kotivaatteissahan mä vietän nykyään lähes koko vapaa-aikani, eli ei kait niihin ole synti panostaa ;)
Saappaat olis tullut oikeesti tullut tarpeeseen ja löysinkin Zarasta yhden kivan mutta en jaksanut metsästää sille paria joka oli jossain teillä tietymättömillä. Hyvää neuletunikaa oli myös yllättävän vaikea löytää. Ne jotka oli hyvänmallisia oli jotain akryylirytkyjä ja hyvän materiaalin omaavissa oli taas kaikissa löytämissäni malleissa jotain sellaista vikaa etten viitsinyt niistä ihan vaadittua 100-300e maksaa.
Ostoslistalla siis pysyvät edelleen samat asiat: harmaa ja valkoinen neuletunika, harmaa pidempi neuletakki, hyvät matalat nahkaiset saappaat ja hyvälaatuinen valkoinen paksu suurehko kaulahuivi. Burberryllä oli yksi juuri sellainen kuin haluan mutta alennuksen jälkeenkin kolmosella alkava hinta oli kyllä minulle liikaa kaulaliinasta. Pitää kytätä jos se tulisi lisää alennukseen niin käyn sen hakemassa turvalliseen pysyvään kotiin.

lahjat

Less is more. Ihanaa kun kaikki lahjat olivat ihania ja tarpeellisia, ei mitään turhaa krääsää. Lisäksi sain vähän suklaata, rahaa ja lahjakortin Stokkalle. Toi MiuMiun laukku on niiiiin ihana, oon rakastunut!

jouluaatto

Aamulla keittelin riisipuurot ja leivoin juustokakun. Sen jälkeen avattiin koirulin lahjat ja käytiin lenkillä jonka jälkeen koiruus pääsi joulupesulle uusilla shampoilla.



Koiran ilme oli kyllä hiukan pettynyt lahjan auettessa :S "Siis ei voi olla totta?Ei mitään syötävää. Eihän näistä oo mihinkään"
Ryytynyt koira pitkän lenkin ja perusteellisen pesun jälkeen.

Sisko ja Poijan isä saapuivat puoli kolmen aikaan ja siskon kanssa suunnattiin heti joulusaunaan. Saunan jälkeen otettiin glögit ja äijät kävivät saunassa. Sillä aikaa käytiin jolukävelyllä koirun kanssa ja laittauduttiin vähän.

Ruoan laitto sujui kohtuullisen hyvin vaikka todettiinkin ettei meidän keittiö vaan ole suunniteltu kovin monelle kokille kerrallaan. Otettiin rennosti ja turvauduttiin aika paljon valmisvaihtoehtohin joita sitten vähän tuunailtiin. Poikaystävä toimi kinkkumestarina ja onnistui erinomaisen hyvin :)
Miumiun trikoomekko oli ehkä tokaa tai kolmatta kertaa käytössä, tää on jopa mun mielestä ulkokäyttöön hiukan liian lyhyt.


Ruokailtiin varsin epävirallisesti. Ruoka oli tarjolla keittiössä ja syötiin olohuoneen sohvapöydän ääreessä. Kinkkumestari leikkasi hiukan isoja paloja tossa munkin siivussa oli lihaa varmaan lähemmäs puol kiloa.

Ruoan jälkeen oli sellanen ähky että jälkiruokajuustot jäi lähes kokonaan syömättä. En uskonut että sellainen olisi edes mahdollista kohdallani mutta näin pääsi käymään. Ruoan jälkeen avattiin lahjat ja katottiin leffa. Sain vain kolme lahjaa mutta ne olivat sitäkin mieluisempia, laitan ne seuraavaan postaukseen. Kaiken kaikkiian oli yllättävän hauska joulu vaikka vähän tuntuikin haikealta, mielellään olisi juhlinut koko perheen kanssa.

Joulupäivä

Joulupäivän aamu kului leppoisasti sohvalla lojuen katsomassa Liisa Ihmemaassa ja syöden suklaata, pipareita ja joulutorttuja. Päivällä käytiin lenkillä testaamassa Jiille joulahjaksi antamaani sykemittaria. Meidän "sunnuntailenkin" pituus on mittarin mukaan 9.8km. Koirullssoni nautti kovasti talven vähäisistä antimista kuten jäätyneestä vesilätäköstä ja pienestä kuraisesta lumikasasta. Lenkin jälkeen syötiin vielä eilisiä jouluruokia ja otettiin muutaman tunnin mukavat päikkärit soffalla koko konkkaronkka. Illalla suunnattiin tuttavaperheelle ja syötiin jälleen kuvut niin täyteen ettei liikkuminen meinannut onnistua.ihanan rento ja löysä päivä pitkästä aikaa, tälläisiä ois pitäny toivoa lisää pukilta!

Tämän päivän havaintoja

1. Kun on pitänyt 4kk luovaa taukoa liikunnasta saatat huomata etteivät saliohjelmaan merkkaammasi treenipainot välttämättä pidä enää paikkaansa.
2.Näköjään ne kadehdittavan hyvännäköiset tyypit ovat niitä jotka edelleen pakertavat siellä salilla, ja ovat pakertaneet koko sen 4kk varmaankin.
3.Kyllä, olet todella plössähtänyt vaikka kotivaaka huijaa että painoa olisi tullut vain 2kg.
4.On ikävää kun ennen mukavat treenihousut puristavat jenkkakahvat vyötärölle.
5.Pelkkä salimaksun maksaminen ei todellakaan ole siis pitänyt kuntoasi ja ulkonäköäsi yllä.
6.Olipa silti kivaa ja tuli hyvä olo, miksi ihmeessä en ole käynyt siihen 4 kuukauteen?

koppi!

Haha, kerrankin salama välähtänyt just oikealla hetkellä!

Äääää

Tänään on semmonen päivä. En jaksaisi lähteä kouluun. Naama näyttää ihan persereiältä, sata finniä ja jokainen vanha finniarpi heloittaa ja vasen silmä on inhottava verestävä turvonnut möykky. Itseasiassa koko naama on ihan turvonnut. Johtunee edelleen lauantaisesta pitsan mättämisestä. Otsarypytkin näyttää tavallista syvemmiltä. Huulet on niin rohtuneet että halkeilee. Edellisestä kosmetologikäynnistä on niin kauan että kulmakarvat muistuttaa lähinnä hailakoita hajakarvakeskittymiä. Enkä saa vielä tänäänkään meikata. Hiuksetkin on ihan vammasen väriset, vihertävän paskanruskeat. Latvat yhtä hamppua ja juuri rasvottuu niin nopeasti että ne pitäis pestä joka päivä. Ja kampaajalle pääsen näillä näkymin ehkä ens vuonna. Näytän ihan spurgulta. Kivaa.

AaaaarGh!

aaapuuva

Rakkaat vanhempani ilmoittivat yllättäen menevänsä sittenkin jouluksi pohjoiseen mummilleni. Ratkaisu on mielestäni hyvä varsinkin kun ottaa huomioon että tämä on mummin ensimmäinen joulu ilman ukkia. Itselläni on todennäköisesti vain kolme päivää vapaata jouluna joten ei ole mitään järkeä ajaa 2 päivää ja viettää yksi perillä, varsinkin kun mies suhtautui erittäin nihkeästi ajourakkaan, mulla kun ei ole korttia. Lisäksi siskolleni joka on viettänyt viime joulun Ausseissa ja sitäkin edellisen ilman porukoita olisi aika ikävää viettää kolmas joulu putkeen ilman perhettä. Ja miehen isäkin joutuisi olemaan joulun itsekseen jos lähtisimme joten luminen pohjoisen perhejoulu jää haaveeksi.




Joten tadaa! Nää kekkerit pidetäänkin meillä! Vieraita on tulossa n.4-6 ja meillä on vain kahden hengen pöytä. manparisia lautasiakin on vain korkeintaan neljä! Mulla on joka päivä jouluun saakka joko koulua tai 10 tuntisia työpäiviä. Missä välissä kerkiän tekemään mitään? Joululahjojakaan en ole ostanut ainuttakaan vielä ja noi meinaa lähteä jo lauantaina joten tällä viikolla ne pitäis keksiä käydä ostamassa ja vielä kärrätä porukoille. En tiedä paljonko mulla tulee palkkaa ja onko veroprossa mennyt yli, ja oikeesti viime kerrasta kun järjestettiin nää bileet muistan että noihin jouluruokiin ja juomiin saa hujahtamaan useemman sata euroa. Mutta ennenkaikkea! Missä helverin välissä mä kerkeän ostamaan noi ruuat ja vielä laittamaankin ne!

PANIIKKI!

ps.Laitoin itselleni lohdutukseksi joitain kuvia edelliseltä kerralta kolme vuotta sitten kun isännöimme näitä kekkereitä. Ja silloinkin kaikesta panikoinnista ja vauhkoamisesta huolimatta oli tosi kiva juhla ja kaikki meni hyvin eikä sillä nyt oikeastaan ollut väliä että lasit olivat eriparia ja osa ruuista tarjoiltiin tiskipöydältä. Että eiköhän tänäkin vuonna hengissä selvitä!

Uggsit ja vaativa tyttöystävä

Koska minulla on tylsää ajattelin esitellä vielä J;n viimeviikkoisen jenkkimatkan loput tuliaiset. Juicyn verkkarit olivat siis edellisessä postauksessa jo ja ovat olleet nyt saikulla käytössä about 24/7 ja ovat pehmeydellään ja mukavuudellaan kovasti lohduttaneet minua kärsimyksissäni. J toi myös cliniquen uudet kasvomömmöt jättikoossa, oli maksaneet yhteensä n.30e!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, kauan haaveilemani Uggsit. Nää oikeastaan tilasin etukäteen ja painostin Jn tuomaan (huonotyttöystäväminäsnif) Mutta kun ne on Suomessa niin perkeleen kalliita! Jenkeissä selvittiin yli satasta halvemmalla. Ohjeistin tarkkaan etukäteen ja J jopa soitti paikan päältä että varmasti tulisi oikeat kengät ja puhelun lopuksi hykertelin onnellisena kun pojulla oli classic tallit sandinä kädessään ja se oli matkalla kassalle. Ajattelin että mikään ei voisi enää mennä pieleen vaan tulisi varmasti oikeat kengät.
Onnellinen kupla romahti kun poika vähän ajan päästä soitti että classiceja ei ollut enää mun koossa vaan jossain 9 ja 10 ja se oli kehdannut mennä ostamaan mulle toisenmalliset kengät! Siis kaiken tarkan ohjeituksen ja vannottamisen jälkeen se oli kuitenkin ostanut väärät kengät ja nyt en saisikaan niitä mitkä olin halunnut vaan jotkut typerät vetoketjuversiot jotka kuulemma muuten olivat ihan samannäköiset. Pyhpah tiedän että poikaystävän "ihan samanlainen" käytännössä voi tarkoittaa ihan eri asiaa. Mikä siinä on miessukupuolelle niin vaikeaa käsittää että sama kenkä muuttuu ihan toiseksi jos varsin onkin löysän sijaan kireä? Yritin niellä pahaa mieltä kun poika oli kuitenkin hyvää hyvyyttään omilla rahoillaan ostanut mulle aika kalliit kengät mutta se kyllä huomasi ja pahoitti myös aika paljon mielensä ja loppujen lopuksi molemmat oli kiukkuisia ja pahoillaan yms.

Traagisen tarinan loppu hyvin kaikki hyvin. Nämä sunsetitkin on ulkonäöllisesti ihan kivat ja ah niiiiiin ihanan lämpimät ja mukavat jalassa. Kyllä mieli muuttui näistä kengistä ihan täysin ensimmäisen kauppareissun jälkeen! Siis kuin ois tunkenu jalat pumpuliin ja lämmitellyt niitä takkatulen valossa. Ja mä siis olen varpaistani maailma vilukissoin ihminen. Lisäksi J lupas seuraavalta Helmikuun reissulta tuoda ne just oikeat! Vois ehkä antaa tolle pojulle pienen ihanin poikaystävä pokaalin tms. (ja mulle huonoin ja lapsellisin tyttöystäväawardsin)

goodbye blindness!

Kävin tiistaiaamuna silmien laserleikkauksessa. Mullahan on siis ollut -7.5 vahvuiset lasit jo jostain ala-asteesta alkaen. Olen rääkännyt silmiäni piilareilla 10 vuotta vaikka ne ovat sopineet mulle huonosti ja ongelmia on ollut koko ajan. En vaan tunne itseäni itsevarmaksi ja omaksi itsekseni laseissa enkä ole suuremmin nauttinut voimakkaiden miinuslasien muutenkin pienehköjä silmiäni entisestään pienentävästä vaituksesta. Nyt kun verottaja muisti tonnin palautuksilla ja naapurissa oleva silmäklinikka lupasi loppuosalle vuoden korotona maksuaikaa päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikasen haaveen ja hoitaa asian kuntoon.

Itse leikkaus oli ehkä elämäni kauhein kokemus, oikea silmä meni hyvin mutta vasenta leikatessa sain jonku paniikkikohtauksen kun tunsin että läppä irrotettiin silmästä. Ja luomenlevitin ja silmän paineistaminen sattui aivan helvetisti vasemmassa silmässä, tuntui että silmä räjähtää. Oikeassa tuntui lähinnä vähän kivualiaalta ja erittäin epämiellyttävältä. Vasemman silmän kohdalla laserointi jouduttiin hetkeksi keskeyttämään kun silmä alkoi yllättäen valua hervottomasti vettä. Sain ehkä itkukohtauksen tms. olin vaan niin paniikissa etten itse sitä tajunnut kun tuntui vaan että se silmä vuotaa ihan itekseen. Oli myös aika karua haistaa kun oma silmä palaa.

Leikkauksen jälkeen silmiin sattui niin perkeleesti, en pystynyt yhtään avaamaan niitä tms. valuivat vaan vettä hullun lailla. Mun piti soittaa infotiskiltä poikaystävä hakemaan mutten meinannu ees löytää sitä hemmetin infotiskiä (joka oli siis kahden metrin päässä leikkaushuoneen ovesta) enkä myöskään päässyt ilman apua lepotiloihin odottamaan jälkitarkastusta ja poikaystävää ja kyytiä kotiin. Tässä vaiheessa herää kyl kysymys et miksi kukaan ei heti auttanut mua, olinhan vieraassa paikassa sokeana helvetinmoinen tuska silmissä ja lievässä paniikissa. Voi tosin olla että paniikkitilassani viuhdoin itse menemään ennenkuin kukaan kerkesi väliin. Olo oli kyl tässä vaiheessa aika surkea ja ajattelin tehneeni elämäni virheen.

Kotiin päästyämme poikaystävä talutti mut suoraan sänkyyn, auttoi vaihtamaan yöppyvaatteet ja antoi iPodin seurakseni. Olin myös etukäteen varautunut pussillisella pikkufameja sekä äänikirjalla mutta näistä vain toinen tuli tarpeeseen. Suklaan mussuttelu rauhoittikin yllättävän paljon ja tunsin itseni huomattavasti vähemmän kärsiväksi. Ja sain jopa nukuttua.

Kahden tunnin nukkumisen jälkeen olo oli yllättävän erilainen. Kipu oli lähes kokonaan poissa, se oli jo sellaista buranalla poistettavaa. Lähinnä tuntui kuin olis ollut koko ajan piilarit väärinpäin tai jotenki huonosti päässä. Näin jo jonkin verran ja kävin jopa vähän haahuilemassa kämpässä, laitoin lääkkeet jääkaappiin jne.Silmiä en uskaltanut pitää kovin paljon auki joten loppupäivä kului lähinnä sängyssä makoillen ja musiikkia kuunnellen ja välillä torkkuen. Olin ehkä tunnin hereillä ja kaksi aina nukuin. Hassut suojalasit jaksoivat jopa naurattaa. Illalla katsoin jo poikkiksen kanssa vähän telkkaria ja kävin ekaa kertaa koneella.(en oo nettiaddikti en). Olo oli jo kohtalaisen hyvä, silmiä ei juurikaan särkenyt ja tuntui jo ettei tähän kuolekkaan vaan saattoi olla jopa ihan hyvä juttu.Yllättäen sain myös illalla heti unta vaikka olin käytännössä nukkunut lähes koko päivän, ehkä kaikki panikoiminen ja jännittäminen oli ollut niin raskasta.

Koitti seuraava aamu. Ja sokea oli saanut näkönsä! Näin siis ihan selvästi esim pihapuun pikkuoksat yms. samanlailla kun piilareita ja laseja käyttäessä. Ja telkkarista tekstityksen! Vasenta silmää särki vähän ja siinä olikin todella karut verenpurkaumat ei mitään pientä vaan värillistä aluetta kiersi hirveä verinen noin puoli senttiä leveä rengas. Pelkäsin vähän että silmä on tulehtunut mutta kun ei ollut rähmää ja näinkin ihan hyvin en suuremmin panikoinut.Kävin koiran kanssa ulkona nolosti aurinkolasit päässä vaikka oli harmaa räntäsadeilma. Ja ulkonakin näin ihan selvästi. Tuntui vähän ihmeelliseltä. Näkö pikkasen heittelehti ja tuntui että
silmä rasittui aika helposti, esim tietokoneen näyttöä ei voinut 5min pidempään katella. En myöskään uskaltanut vielä pestä hiuksia ja nassunpesua varten olin varannut "festariliinoja". Nämä varotoimenpiteet siksi että viikon ajan pitää olla todella tarkka siitä ettei silmiin mene vettä tai saippuaa tai muuta vastaavaa.

Tokana päivänä oli myös ensimmäinen jälkitarkastus jossa lääkäri mittasi mun näön ja tarkisti miten silmään leikattu läppä oli asettunut. Verenpurkaumat eivät kuulemma olleet vaarallisia ja silmät näyttivät todella hyviltä ja siisteiltä. Ja mun näkö oli reilusti parempi kuin mitä vaaditaan että saa ajaa autoa ilman laseja!

Nyt on menossa kolmas päivä leikkauksen jälkeen ja tällä hetkellä todellakin tuntuu että oli joka pennin ja pienen kärsimyksen arvoista. Vaikka silmät edelleen rasittuvat nopeasti ja näkö hiukan heittelehtii ja vasen silmä muistuttaa draculan silmää niin on ihanaa nähdä! Oli ihanaa kipata vanhat piilarikamat roskiin! Ja oli ihanaa laittaa lasit pysyvästi koteloon!



Tässä vielä kuva hienosta toipumisluukista. Nuo suojalasit tuo mukavan lisäsäväyksen. Poikaystävän jenkeistä tuomat Juicyn verkkarit pääsi heti neljän päivän tehotestaukseen ja on ne vaan ihanat! Love them!