Tänään sinua ei enää ole.Ihmisen elämä on niin katoava. Näistäkin kuvista on kaksikymmentä vuotta aikaa, olit jo silloin kuudenkymmenen. Ja niin kuitenkin vaan tuntuu että aikaa oli liian vähän. En olisi uskonut kun kuukausi sitten kävelit omin jaloin vilkuttamaan ovelle hyvästit että asiat menisivät näin näin pian. Että se halaus olisi viimeinen.
Olen onnellinen että sait lähes loppuun saakka asua kotonasi. Ettet kärsinyt kovia kipuja. Että pääsit pois ennenkuin jouduit sänkyyn sidotuksi tai jouduit laitokseen. Koska tiedän että halusit niin.
Silti en haluaisi sanoa vielä hyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti