lovelovelove

hei sinulle vanha ystävä

Tänään sinua ei enää ole.

Ihmisen elämä on niin katoava. Näistäkin kuvista on kaksikymmentä vuotta aikaa, olit jo silloin kuudenkymmenen. Ja niin kuitenkin vaan tuntuu että aikaa oli liian vähän. En olisi uskonut kun kuukausi sitten kävelit omin jaloin vilkuttamaan ovelle hyvästit että asiat menisivät näin näin pian. Että se halaus olisi viimeinen.
Olen onnellinen että sait lähes loppuun saakka asua kotonasi. Ettet kärsinyt kovia kipuja. Että pääsit pois ennenkuin jouduit sänkyyn sidotuksi tai jouduit laitokseen. Koska tiedän että halusit niin.

Silti en haluaisi sanoa vielä hyvästi.

snif

Koiraparka. Tulee syksy ja omistajat palaavat töihin ja joutuu päivät olemaan yksinään ja sitten alkaa vielä juoksut eikä pääse koirapuistoon eikä Koirasaareen eikä muihinkaan koiran tärkeisiin sosiaalisiin paikkoihin :( Parvekkeenkin ovi pysyy kiinni jatkuvasti mereltä puhaltavasta tuulesta ja sateista johtuen kiinni joten jopa kerrostalokyttäyksen ilot on häneltä viety. Koira on selvästi masentunut, syö huonosti,nukkuu paljon ja punkee syliin jokaisessa mahdollisessa välissä välillä rasittavuuteen asti.
Miten voi koiraan valaa uskoa että muutama viikko vaan niin asiat ovat paremmin? Puhe ei tässä tapauksessa taida auttaa.

Keittiö- before and after

Vihdoin saatiin jopa jotain aikaiseksi keittön suhteen. JEE!

piilossa

SAmperin banaanikärpäset

Sillä aikaa kun kävin yläkerrastra hakemassa talvi ja syksyvaatteita oli niitä eksynyt punaviinilasiin kolme kappaletta. Kiva

Jotain niin ihanaa

Kolme!! melkein kokonaista vapaata viikonloppua putkeen. Aivan epätodellista.Viime viikonloppuna oli tosin la töitä muuta sekin meni kaverin illanistujaisia seuranneessa krapulassa jossa ei olisi kotona saanut aikaan kuitenkin mitään. Jotain osuutta väsähtäneeseen oloon saattoi olla myös siinä että jostain syystä päätin kävellä yöllä Bakerisistä kotiin. Korkkareissa. Ihme kyllä korkkarit selvisivät hengissä ja hyvissä voimin tapahtuneesta.
Sunnuntaiaamuna käytiin Tapiolan uimahallissa jossa mies käy salilla ja minä vesijuoksemassa. On muuten yksi kauneimpia uimahalleja mitä tiedän. Aurikoisella säällä koko halli täyttyy ihanasta auringon valosta joka heijastelee vaaleista pinnoista ja vedestä. Sielun ruokaa :)
Koirulinkin kanssa tuli tehtyä pitempi Sunnuntailenkki koko perhe yhdessä, tarkoitus oli suunnata Lauttasaaripäivän kunniaksi avoimia ovie pitävälle suunnitellulle Hääpaikalle mutta myöhästyttiin vähän. Iltapäivällä oli vielä pikkuisen siskon 18vee päivät joita mentiin juhlistamaan porukoille jossa oli taas ihan uskomattomat pöperöt. Lahjoista ei ollut stressiä, ostettiin porukalla Pariisin matka kevääksi jonne minä tungen mukaan, jee!
Jäin yöksi, halusin nähdä toista pikkasiskoa vielä ennenkuin se karkaa ikuisiksi ajoiksi Saksaan poikaystävänsä luo. Illalla käytiin vielä reippaalla kävely/juoruilulenkillä ja katottiin Sex and the cityn kolmannen kauden jaksoja ehkä pari ennenkuin simahdettiin kasaan sohvalle.
Ma oli vielä vapaata ja eksyttiin kaupungille ja La Famigliaan lounaalle, ei ollut hirveän hyvää mutta syötävää. Sitten heipat pikkuiselle maailmanmatkaajalle jonka lento löhti tiistaiaamuna, ei taas tiedä koska nähdään :/

Rip Nasu

Nasun pää on irronnut. Miksiköhän?

Hyväminä!

Hahaa! Sain eilen mentyä salille! Ja siellä oli vieläpä kivaa! Tuntui kuin olisi henkiin herännyt. Viime aikoina jatkuvasti painanut väsymys ja alakulo poistui ainakin hetkeksi. Koiran kannsa suoritettu iltalenkkikin meni mummomaisen hitaan raahautumisen sijaan reipasta puolijuoksua. Ja tänäänkin oli vielä huomattavasti virkeämpi ja pirteämpi olo kuin on ollu pitkään aikaan! Tulipahan taas mieleen miksi siellä salilla jaksoi koko viime talven ravata neljä kertaa viikossa. Huomenna ehkä uskallan taas astua vaa´alle (miten toi kirjotetaan ? apua).